Sain molemmat koirat ilmoitettua maaliskuun lopun toko-kisoihin. Hyvä niin, sillä oma treenimotivaatio kasvaa kummasti kun on joku lukkoon lyöty ajankohta milloin osaamista pääsee koettamaan. Näin on helpompi tehdä myös treenisuunnitelmaa.

Molemmat tarvivat treeneihin häiriötekijöitä/vieraita merkkejä ja kapuloita, ja ohjaaja aina välillä jonkun joka katsoo tekemistä ja antaa vinkkejä, eli porukkatreeneihin pitää nyt päästä osallistumaan. Kotona ja lenkillä hiotaan sitten muita juttuja.

Oodin kanssa olen nyt kokeillut seisomiseen voimakkaampaa vartalo-ohjausta ja hyvin tuntuu toimivan. Olin vaan aluksi ajatellut, etten rupeisi kääntyilemään koiran edessä, kun noista omista turhista/liiotelluista liikkeistä poisoppiminen on hitaampaa....mutta selkeempää ainakin nyt koiralle.

Adalla kaukojen asentovaihdot menee nyt läheltä ihan näppärästi ja oon taas käyttänyt jonkunverran takapalkkaa, ettei etäisyyden kasvaessa tulisi liikkumista. Edelleen itselle se epävarmin ja inhottavin liike.