Oodin lonkkalausunto on tullut ja molemmat palasivat C:nä. Niiden kanssa eletään ja katellaan asiaa. Ja kasvattajalta saadun rohkaisun mukaan ei aihetta huoleen, cockereille c:n lonkat eivät yleensä aiheuta mitään harrastusta rajoittavaa, eikä niitä sinällään pidetä mitenkään huonona. Ei muuta kuin käyttöä koiralle.

Viime viikolla käytiin koiruuksien kanssa kahteen otteeseen aamupäivällä cockeriporukan lenkillä. Mukavampi tallustaa pidempi lenkki seurassa  Muutoinkin koiruuksien lenkit ovat taas olleet enimmäkseen metsä painoitteisia, kiitos Viljamin uuden rinkan. Saa hyvin hien pintaan kun kantaa reilun kymmenen kilon painon mukana poluilla rämpiessä. Matkasta nauttii niin koirat kuin poika. Rinkan mukavuus täytyy olla huippuluokkaa myös lapselle, kun kesken matkan, koirien melskatessa ympärillä, voi helposti ottaa pienet nokoset.

Seuraavat toko-kisat lähenee ja treeniä on tehty molempien kanssa pieninä annoksina päivittäin. Pari kertaa otettu liikkeitä kisamuodossa läpi vieraammalla kentällä (ei tutuilla lenkkireiteillä). Harmiksi ei olla kuitenkaan saatu aikatauluja satutetuksi porukkatreeneihin. Päivällä Viljamin ap-ulkoilun tai päiväunien aikaan olisi hyvin aikaa, mutta harvempi työssä käyvä silloin irtoaa mukaan... No, vielä on aikaa satutella aikatauluja yksiin.

Agilityn pariin on jo ikävä. Taukoa on Oodilla ollut lokakuulta saakka ja Adalla marraskuun puol välistä. Toivottavasti tässä tämän kuun aikana jo pääsisi harjoittelemaan. Saa nähdä milloin sitten kisaamaan