Adan vointi on nyt parempi, tulehdus hännässä on saatu kuriin, kahdella lääkekuurilla ja ahkeralla puhdistamisella ja teippauksella. Toivotaan nyt että kestää käytössä koossa. Häntätulehduksen jälkeen ollaan keskitytty Adan hoitamiseen muutoin; normaalisti kulkee lenkeillä ja kodin touhuissa mukana, vaikka jäykkä on liikkeissään ja kovasti "etupainoinen". Takajalat eivät aina kulje niinkuin pää veisi :( Pidetään pienellä kipulääkkeellä koko ajan ja mietitään el kanssa miten edetään hoidon suhteen. Kovasti on vanhenemisen oireita tähän samaan rytäkkään tullut, tai sitten ne vaan huomaa kun tarkkailee toista tiiviisti...

Kesän reissuja tehty, osalla tytöt mukana ja pariin otteeseen olleet hoidossa muun perheen reissatessa. Koirille, ja varsinkin Oodille mieluisinta oli olla mökillä, veden ääressä. Lutraa aamusta iltaan järvessä. Ada ei tänä kesänä oma-aloitteisesti ole uinut, lienee voinnilla iso osuus asiaan.

Ada mökkeilytunnelmissa.

Agilityn pariin ei heinäkuun aikana ehditty kuin pariin otteeseen, treenaaminen oli ihan onnetonta ja ne muutama kisastartti samaa luokkaa  Elokuussa palataan taas harrastamisen pariin, ruvetaan aktiivisemmin harjoittelemaan ja syksymmällä kokeillaan sitten jokunen kisa. Muutama näyttely käydään elokuussa ja jos onni ei niissä potkaise, jatketaan turkin hoitamista myös syyskuulle näyttelyihin. Kesän Oodi onkin ollut villi&vapaa metsäneläin kaikkine risuineen ja tikkuinen turkissaan - kyllä taas sarkaa riittää saada se kuosiin ens viikon trimmiä varten.

Oodi.

Mukava on ollut saada Oodin pennuista kuvia ja kuulla kakaroiden elämästä. Aikamoisia viipottajia ovat ja hyvin eri luontoisia tähän yhdeksikköön mahtuu; toinen nukahtaa trimmauspöydälle kun taas yks järjestää edelleen joka päivä matot ja päiväpeitot uuteen uskoon yksin ollessaan... Josko syksyn tulleen saataisiin taas porukkaa kokoon, niin tavattaisiin pentuset livenä. 

Ada ja Oodi mökillä. Ada osaa ottaa rennosti ja Oodi on kuin viritetty jousi; heti kun vapautuskäsky tulee, niin ampuu takaisin järvee.