Huhtikuun loppu puoli meillä oli aika hiljaiseloa koirien kannalta; aika meni uuteen perheen jäseneen tutustuessa ja kuusi henkisen perheen arkea opetellessa. Koirat suhtautuivat tulokkaaseen lähes samaantapaan kuin kolme vuotta sittenkin: Ada viileän rauhallisesti ja Oodi ei meinaa nahoissaan kestää kun niin tykkäisi nuuskutella ja nuolla pientä vauvaa. Innoissaan, mutta hyvin varovasti Oodi löytää itselleen paikan niin läheltä vauvaa kuin vain luvan saa.

Onneksi koirat ovat päässeet tuulettamaan ajatuksiaan välillä vauvatouhuista kavereiden kanssa kentillekin. Huhtikuun epiksiin molemmat pääsivät lenkkeilemään ja Ada radallekin Jennin kanssa pari päivää vauvan syntymän jälkeen. Oodi on käynyt lapsiagi-kurssilla koulutettavana pikku-Jennin kanssa kerran viikossa ja pariin otteeseen on tyttöjen noutopalvelu metsälenkille toiminut kotiovelta saakka.

Toukokuun puolivälissä Oodi kävi viikonloppureissulla cockereiden harrastusleirillä ja suoritti samalla MH-kuvauksen. Mielenkiintoista katsottavaa ja luettavaa koiran luonteesta.

Hallilla järjestettyyn Speed Race kisaan vauva pääsi mukaan reilun parin viikon ikäisenä - ja cockerit pääsivät pinkomaan helpon palkan perään.

Tokoilu on ollut monta kuukautta ihan jäissä, vauvan kolmiviikkoispäivänä käytiin kokeilemassa Tapiksella järjestettävissä epävirallisissa tokokokeissa mitä koirilla oli muistissa. Oodi teki iloisella mielellä avo-luokassa 159 pistettä ja Ada rauhallisella&arvokkaalla tyylillään voi-luokassa 101,5 pistettä. Hiomisen tarvetta siis löytyisi aikalailla, mutta nyt meille riittää että on mukavaa.

Oodin kanssa on käyty BH-kokeeseen valmistavalla viiden kerran kurssilla, katsotaan saadaanko paikka kevään kokeeseen ja ennenkaikkea miltä suoritukset rupeavat näyttämään kurssin edetessä. 

Kesäkuun alkua odotellaan ja sen myötä pikkuhiljaa palaillaan hallille agility treenien pariin molempien koirien kanssa.

Kuva huhtikuun lopun lenkkkipolulta - nyt on jo paljon vihreämpää.