Vähiin käy ennenkuin loppuu... seitsemän ja puoli viikkoa pennuntuoksuista elämää lähenee loppuaa. Huomenna pentuset muuttavat pois pesästä ja lähtevät omiin koteihin. Raskas ja työläs rupeama ollut, mutta silti haikein mielin katselen pentulan ovella Oodin ja yhdeksän pienokaisen viimeisiä yhteisiä iltaunia tutussa synnyinkodissa....  Oodi viettää kaiken mahdollisen ajan pentujen kanssa, leikkii, temuaa ja jää mielellään niiden kanssa nukkumaankin. Ikävää ja kaipuuta ei kai voi estää...

Tähän projektiin on sisältynyt niin paljon;  alun huolta kaikkien pienokaisten selviämisestä, pentujen kehityksen seuraamista, katkonaisia öitä, Oodin kasvamista nuoresta koirasta pennuista loistavasti huolehtivaksi emoksi, pentujen kasvamista erilaisiksi persoonallisuuksiksi ja tietysti ihan raakaa siivoamistyötä, sitä on riittänyt. Monet naurut on pentulaatikon laidalla, ja laatikossa, naurettu ja pentujen touhuja seurailtu päivästä toiseen. Aamusta ensimmäisenä ja illasta viimeisenä. Monta uutta mukavaa tuttavuutta tehty ja pennuille hyvät kodit löydetty. Onnea matkaan kaikki pikku-Oodit   kaikki pennut jäätte osaksi meidän perheen koirahistoriaa.