Nyt on otettu itseä niskasta kiinni ja aloitettu taas tokonkin saralla. Vaikka edelleen aikataulut ja ihmisen riittämättömyys äitinä, kotihengettärenä ja hyvänä koiraharrastajana vaivaa....enemmän toiveita ja suunnitelmia, kuin toteutus mahdollisuuksia...

Nyt suurena suunnitelmana on saada touko/kesäkuulle molemmille koirille kolme koetta ja sen jälkeen taas katellaan miten siitä eteenpäin. Mie niin uskon ja luotan siihen, että Adan kanssa ne ykköset joskus voittajasta saadaan ja Oodin kohdalla katotaan koe kerrallaan miten edetään. Nyt kuitenkin treenataan alo ja avo-liikkeitä molempia.

Sunnuntai iltana käytiin porukka treeneissä sen verran, että sain Oodin kanssa paikkamakuun+jäävät häiriössä. Viljamin aikataulusta johtuen oltiin kentällä puol tuntia ennen muita ja poistuttiin pian sen jälkeen kun muut tulivat, heti paikkamakuun jälkeen. Tosi reilua kimppatreeni Adan kanssa tehtiin seuraamista hihnassa ja ilman, istuminen, ruutu, noudot metallilla ja puulla sekä luoksetulon alkuosaa takapalkalla, häiriötä riitti Adankin treeniin kun pojat pelasivat jalkapalloa vieressä.  Istuminen tuntuu nyt aika varmalta liikkeeltä, kunhan käsky tulee oikealla äänenpainolla pysähtyy oikeaan asentoon. Ruutua tehtiin osissa, palkaten sekä ruutuun menosta että kovaa vauhtia sivulle tulosta. Noudot ok. Luoksetulon harjoittelun kanssa pitää olla tarkkana ja ottaa vaihtelevasti suorana ja pysäytyksillä. Hirmu herkästi Ada rupeaa epäröimään liikkeelle lähtöä käskystä, kun tietää takana olevan palkan. Seisomaan pysähtyminen nopea ja palkan hakeminen luvalla sitäkin sukkelampaa. Kiva sen kanssa on tehdä.

Oodille haastavin osuus treeneissä oli taas autossa odottelu. Vaikka autosta ja häkistä ei nyt ollut näköyhteyttä kentälle, oli pentunen kerännyt itsensä taas niin täyteen kierroksia, ettei tosikaan...jos se joskus osaisi hillitä itsensä ja hallita innostustaan niin aloittaminen olisi kaikille helpompaa.... Oodille ehdin ottaa ennen muiden tuloa noutoa ja luoksetulon. Paikkamakuu porukassa meni ok, pientä haistelua ja nykimistä, kun kaksi vieruskaveria käyttäytyi levottomasti ja ohjaajat komensivat niitä kesken liikkeen. Hyvin kuitenkin kesti reilun pari minuuttisen. Oodin kanssa ehdin tehdä vielä jäävät ennenkuin Viljami ilmoitti, että nyt on tokoilun aika loppua. Vieläkin Oodi on epävarma seisomaan pysähtymisen suhteen, maahanmeno sujuu mielestäni varmemmin. Teen nyt molempia selkeillä, tehostetuilla käskyillä: seisomisessa annan käskyn yhteydessä käsimerkin pysähtymiseen+nami naamaan ja maahanmenossa käännän katseen ja yläkropan koiraa kohti. Näitä vahvisteita sitten pikkuhiljaa vähennän.

Tiistai iltana käytiin tyttöjen kanssa omalla porukalla nopeat parkkipaikka treenit. Adan kanssa seuraamista, istuminen, kaukoja ja noudot. Oodille seuraamista, luoksetulo, seisominen, nouto ja kaukoja. Molemmille vielä hyppy kotipihalla.

Loppuviikosta vielä yhdet treenit Viljami mukana (ei pysty keskittymään treeniin täysillä, ajatus karkailee, vaikka kiltisti touhuilee omiaan tai istuu rattaissa ja seurailee touhuja), ens viikolla tämä perhe palaa takas normaaliin arkeen ja vastuun jakamiseen.