Viikko sitten lauantaina pakattiin auto täyteen cockereita ja lähdettiin ajelemaan aamusta kohti Hyvinkään koirakylpylää. Hyvin sopuisasti mahtui samaan autoon kuusi cockeria ja viisi naista - matka sujui varsin nopeasti kuulumisia vaihdellen. Koiruudet matkustivat sulassa sovussa välillä paikkoja isossa autossa vaihdellen. 

Adan ja Oodin läheisyyttä menomatkalla....      
....sekä altaan reunalla omaa uimavuoroa odotellessa.

 Altaassa tyttöjä kuvaaminen oli jo hankalampaa, mutta sain sentään muutamia kuvia räpsittyä uimamaistereista. Oodi oli taas varsin innokas ja omatoiminen lelun perässä polskuttaja. Ada meni altaaseen vain käskemällä ja kannustamalla, mutta ui sitten reippaasti altaan mitan kerrallaan. Ada sai ikätasoitusta uimiseen ja huilasi välillä altaan reunalla, kun Oodi käytti hyväkseen koko allasajan tehden muutaman ylimääräisen kierroksen "allasmitan" uimisten välillä.

Uimisen jälkeen oli edessä reissun työläin osuuus eli koirien kuivaaminen ja siihen vierähtikin kaksin kertainen aika altaassa oloon verrattuna....ehkä ei toista kertaa niin kovilla pakkasilla lähdetä. Kevväämmällä seuraavan kerran.

Paluumatka sujui samoissa leppoisissa merkeissä, koirien lämmitellessä kylki kyljessä peittojen alla takit niskassa.

Viime viikon muihin harrastuksiin kuului Adan osalta agitreenit ja epikset sekä Oodille hallilla höppäilyä namialustalla ja noutokapulan kanssa. Adan epikset onnistui ohjaaja töppäämään huolimattomalla putki ohjauksella, mutta muutoin meno oli varsin mallikasta, "maastoutuvien" kontaktien kanssa. Miksen moista keksinyt tai ollut kuullut kun kisatessa kontaktiasioita pähkäiltiin? Sopii Adalle kuin nenä päähän.

Oodin suhteen ei tarvitse enää mietistellä ja arvailla onko astutukset onnistuneet, nyt lähinnä ihmetellään kuinka suureksi maha kasvaakaan. Ja kuinka paljon niitä pikku-oodeja oikein tulee...