Ruokolahdella käytiin lauantaina 3.9 kokeilemassa treenauksen tuloksia agilityssa kolmen startin verran. Täydellistä onnistumista ei tullut, mutta monta muuta oivallusta kylläkin; kepit toimii kisatilanteessa paremmin kuin harjoitellessa, kontaktien itsenäiseen suorittamiseen voi luottaa ja välillä Oodin ajatuksenjuoksua ei vaan pysty ymmärtämään :)

Ekalta radalta oman käskytysajoituksen vuoksi yksi riman pudotus, tulos siis 5. Toisella radalla hukkasin itse radan keppien jälkeen, jotenkin kummasti hyppy oli siirtynyt eri paikkaan kun tutustumisessa olin mieleenpainanut... ja Oodi tietty suoritti sen siten kun ohjattiin eli vääritpäin. Kolmalle radalla tapahtui jotain missä en itse pysynyt mukana: jotenkin Oodi lipsahti keppien väärään päähän putken kautta ja pujotteli itsenäisesti miuta kohti kun itse vielä seisoin toisessa päässä keppirivistöä (miun mielestä aloituspäässä) oikeaa sisäänmenoa näyttämässä... miten se sinne ehti ja vielä mystisempää on miten se osaa pujotella itsekseen niin hyvin?! Jatkamme siis harjoittelua.

Omalla hallilla oli epikset eilen maanantaina - kilpailijoiden radalle tuomari oli tehnyt useamman kontaktieste - putki - hässäkän ja niin vaan Oodille oli ylitsepääsemättömän vaikeeta ymmärtää että putkeenkin vois mennä jos A-estekin on tarjolla. Paljon hyvää oli tässäkin hylyssä, loistavat itsenäiset kontaktit (varmuuden vuoksi useampaankin kertaan!) hyvä pujottelu, jossa ei häiriintynyt valssista nenän edessä ja varmat hypyt. Hyvillä mielin siis kohti sunnuntain piirinmestaruus joukkukisaa.

Ennen sunnuntaita kuitenkin vielä misseillään näyttelyssä lauantaina. Tiedossa siis pesua, föönausta, takkujen aukomista, trimmiä ja sertin metsästystä.

Oodi mökkitunnelmissa elokuussa. "Heitä jo keppi!"

Ja Ada osaa ottaa tyynen rauhallisesti keskittyen oleelliseen eli rapsutuksiin ja ruuan kerjäämiseen.