Ehtihän sitä tämänkin viikon aikan jotain tekemään haukkujen kanssa, vaikka nämä yh-viikot ovatkin itelle niin raskaita ja työläitä...

Maanantaina ennen Adan eläinlääkärikäyntiä käytiin hallilla pyörähtämässä. Ajoitus oli taas loistava; Viljami nukahti vaunuihin alkulenkin aikana ja heräili sitten sopivasti noin tunnin päästä kun oltiin tultu loppulenkiltä autolle. Viisas poika, kun antaa äidin välillä tuulettua

Oodin kanssa tein erilaisia lähetyksiä namikipolle, esteiden kautta toki. Tarkoituksena olisi saada eteen-käskylle selkeä merkitys. Lisäksi tehtiin pientä radan pätkää parilla hypyllä ja putkeen lähetyksillä. Hyvin irtoaa. Kontakteille pysähtymistä tehtiin A:lla ja puomilla useampi toisto. Keppejen kanssa ollaan otettu takapakkia. Alkuopetus pentuna kotipihalla verkoilla oli miusta hyvä juttu, mut nyt kun ollaan siirrytty normaaleihin keppeihin tuntuu, että onnistun vaan masentamaan koiraa. Ei selkeesti ymmärrä mitä pitäis tehdä. No, nyt rauhassa ja erikoispalkalla yritetään tehdä kepeistä mukava juttu. Tällä hetkellä käytän siipeä palkkana ainoastaan kepeillä, sen parempaa palkkaa Oodin pikkumaailmaan ei mahdu. Muutoin palkaksi kelpaa jo vetonarun kanssa leikkiminen.

Adan kanssa tehtiin pari mukavaa revittelyrataa kontaktipalkkoineen. Helppoa kun sen osaa, sanoo Ada.

Keskiviikolle sovittiin Jennin ja Mintun kanssa aamulenkki ja -treenitreffit hallille. Adan jäädessä kotiin lämpöiseen parantelemaan, otettiin nuorille slalomeita, tähtikuviota ja putken pimeän pään hakemista sekä loppusuoran irtoamista. Kiva tehdä yhdessä, kun koirat suht samalla tasolla agilityn aloittelijoita.

Myös keskiviikon ryhmätreenit jäivät Adan osalta väliin, lepäilköön nyt pari viikkoa niin näen että lääkkeet varmasti tappavat taudin. Kylmässä hallissa ja autossa istuskelu ei ainakaan edistä asiaa.
Ja kun mie kerran olin jo iltavapaan anonut ja saanut mummon lapsenvahdiksi, niin suunnattiin Oodin kanssa hallille jo klo18, Adan ryhmän harkkoihin. Haastavaa ja teknistä rataa tehtiin, niinkuin tuossa porukassa on tapana, ja todella hyvin  Oodin selviytyi vaikka tehtiinkin osa ratapätkistä välipalkkojen kanssa. Tekee tosi hyvää välillä testata mitä se koira osaakaan ja Oodin kohdalla ihmettelen, miten se on moisia asioita oppinut, missä ja kenen kanssa. En mie ainakaan muista opettaneeni. Positiivinen yllätys Oodin osaamisen tasosta!

Tokoilut on nyt jäänyt viime viikkoina tosi vähälle, lähinnä ruokakuppi kaukoille ja pihahypylle. Täytynee terästäytyä asian suhteen, jos vielä toukokuussa meinaa kisata.