Kirjoittamista olen viruttanut, kun kovasti oon odottanut koiranettiin päivityksiä....mutta kaipa se on uskottava kun kisakirjassa niin lukee. Oodi siis läpäisi BH-kokeen 10.6 ja sai viimein tittelirivin korkattua! Taitaa tuo palvelukoirien kisakirja muutoin jäädä meidän osalta aikas tyhjäksi, jännä että pakko hankkia pelkästää BH-merkintää varten. Muutama agility startti on Oodin kanssa saatu tehtyä sitten viime marraskuun. Porvoo, Mikkeli*2 ja Lpr/Agirotu. Ei mainittavia tuloksia, siis ei tuloksia ollenkaan. Ajoittain ihan mukiinmenevä menoa, mutta rimoja kolisee jonnin verran ja sitten kontaktit vetävät niin vahvasti puoleensa, että niitä on mentävä läppäsemään väärään aikaan. Siis kurittomuutta ja ohjaamisen löysyyttä. Ja jossei muuta virhettä tule niin varmuuden vuoksi juostaan sitten viimeisen hypyn ohi pää kallellaan mammaa tuijottaen :)

Adalla ollaan hoidettu uusiutunutta hännässä olevaa haavaa - nyt jo toisen lääkekuurin verran. Kesäkuun puolella tilanne saatiin jo rauhoittumaan antibioottien ja puhdistuksen avulla, nyt heinäkuun alussa vaiva palasi entistä ärtyneempänä... ja nyt näyttäisi, että häntä on Adan tämän hetken vaivoista se pienin. Pikkuhiljaa, parin viikon sisällä ollaan havaittu Adalla tasapaino ongelmia, jäykkyyttä, outoja oireita, joita lähdettiin eläinlääkärin avulla tutkimaan. Adalla ilmeni tutkimuksissa tunnottomuutta, asentovirheitä ja reagoimattomuutta ärsykkeisiin. Huolestuttavaa ja aika pelottavaa. Pahimpina vaihtoehtoina kyseessä voi olla muutoksia/rappeutumaa pikkuaivoissa tai ahtaumaa selkärangassa. Nämä asiat selviävät tarkemmissa kuvauksissa. Nyt kuitenkin hoidetaan oireita, yritetään poistaa tulehdustila elimistöstä, helpottaa Adan oloa kipulääkkeillä ja jatkoja mietitään tämän jälkeen. Agility ehdottomasti pois ohjelmasta ja jatkossa rauhallista, normaalia vanhenevan kotikoiran elämää. Seurataan tilannetta ja eletään sen mukaan.

Ada tötterön kaulassa ja häntä papiljotissa. Pikkasen masentaa...