Oodin jalka toimii nyt puolentoista viikon levon ja hihnalenkkien jälkeen ihan hyvin. Uutta kynttä ei vielä näy, mutta astuu jo normaalisti jalalla ja vauhtia on metsässä ihan kuin ennen kynnen repeämistä. Eli eiköhän tästä pikaisesti toivuta.

Edellisellä viikolla harrastamaan pääsi siis vain Ada ja jos jotain hyvää Oodin loukkaatumisesta etsii, niin ainakin se sai hyvää yksinolo- ja kotiinjäämis harjoitusta paljon normaalia enemmän. Levoton on edelleen jos mie ja Ada lähdetään, mutta rauhoittuu jopa jossain vaiheessa ja ottaa kontaktia kotiin jääviin. Oli meinaan aika jolloin juoksi, ulisi ja vapisi ovelta toiselle, kun joutui jäämään. Pientä edistymistä, vaikka kaukana ollaan siitä mitä mie sanoisin normaaliksi käytökseksi...

Adan ohjelmassa oli maanantaina tokotusta, keskiviikkona agia ja torstaina rauniot. Eniten riemua ja yhteistä tekimisen iloa tuotti ehdottomasti rauniotreenit, joissa Ada-mamma (muiden rauniokurssilaisten nimitys miun ikinuorelle Adalla ) näytti selkeää edistymistä ja innokkuutta etsintään. Ja haukku irtosi niin hyvin ukolle. Mukavaa, vaikka aikaavievää, touhua. Harmiksi tällä viikolla viimeiset rauniokurssiin liittyvät treenit, täytyy yrittää saada sovittua lisätreeniä kurssilaisten kanssa. Ilmoitin Oodinkin varapaikalle kesän toiselle kurssille, mutta tuskin paikka enää aukeaa, kun tuntuu olevan suosittu juttu tänä kesänä.

Tän viikon touhuiluun Oodikin pääsi jo mukaan, vaikka olisi varmaan ollut parempi jatkaa lepoa vielä kun ei treeniäkään tullut.... maanantaina iltalenkkeiltiin speed race-kisan tiimellyksessä ja tiistaina käytiin masentumassa Imatran tokossa.

Toko kisan ja muutaman itku-potku-raivari-puhelun jälkeen oon taas saanut oman mielen (hetkellisesti) tasapainoon ja puhutellut itseäni ajankäytön, keskittymisen, tavoitteiden ja toiveiden realistisoimisen suhteen. Ei ole ihmiselle yksinkertaiselle ihmiselle niin helppoa ja vaivatonta tajuta (saatikka siirtää toimintaan) että se aika elämästä, jolloin koiriin ja niiden kanssa harrastamiseen, oli aikaa keskittyä kunnolla, on mennyttä elämään. Ei voi olettaa ja vaatia, että tuloksen olisivat samat, jos keskittyminen ja ajankäyttö on aivan vallan muuta. Täytyy vaan itselle tehdä realiteetit selviksi; nyt koirien kanssa harrastamista tehdään muun elämän sallimissa rajoissa, aiempaan tekemiseen verrattuna ns.vasemmalla kädellä ja täytyy vaan olla siihenkin tyytyväinen. Ei vaatia itseltä saatikka koirilta jotain muuta. Ja niin hassua kuin se onkin, koirat ovat yhtä tyytyväisiä ja kiitollisia saamastaan ajasta ja huomiosta on se kisaamista, treenaamista vai vallan pelkkää lenkkeilyä ja leikkimistä.

Sitten tuloksiin. Oodi- parka on nyt käyttänyt alo-luokan budjettinsa ja edelleen on ilman ykköstulosta   Edelliseen kappaleeseen viitaten, käännän kuitenkin suupielet yläspäin ja lähetin jo uuden ilmoittautumisen eteenpäin.

LUOKSEPÄÄSTÄVYYS 10
PAIKALLAOLO 9 (haisteli maata etutassujen ympärillä, makasi lonkalla)
SEURAAMINEN HIHNASSA 6,5 (ei mitään kontaktia koiraan, pysähdyksissä kierteli miuta ympäri, ei istunut, haisteli, haahuili...)
SEURAAMINEN 7,5 (ihan yhtä heikkoa kuin hihnassa)
MAAHANMENO 0 (seuraamisessa haahuili jossain, tarvi kaksi käskyä ja miun pysähtymisen)
LUOKSETULO 10
SEISOMINEN 8 (otti muutaman askeleen)
HYPPY 9
KOKONAISVAIKUTUS 8

YHTEENSÄ 152 /2.TULOS

Ada oli valmistautuessa ihan hyvin mukana ja valmistelevat tunnarin ja kaukot teki innokkaasti autolla, että jopa saattoi toivoa ihan hyvää. Mutta toisin kävi...

PAIKALLAOLO 0 (Adan toko-historian eka hiippailu. Oli noussut haistelemaan edessä olevaa hiekkaa, edennyt muutaman askeleen ja mennyt takas maahan)
SEURAAMINEN 5 (jotain ihan kaoottista, ininää, viistosti edessä seuraamista, ei istunut pysähdyksissä....)
ISTUMINEN 10
LUOKSETULO 5 (molemmat pysähdykset maahan)
RUUTU 0 (etuosa ruudun ulkopuolella)
HYPPYNOUTO 0 (kiersi kapulan kanssa esteen)
METALLINOUTO 9
TUNNARI 9
KAUKOT 5 (eteni)
KOKONAISVAIKUTUS 8

YHTEENSÄ 152 / ei tulosta