Lauantaina käytiin Viljamin ja Oodin kanssa imatralla katsomassa ryhmänäyttelyä. Oltiin sovittu tärskyt Oodin kasvattajan kanssa, jotta hän näkisi pitkästä aikaa mitä tytöstä on kasvanut.  Viime aikoina tietoa Oodin kasvusta ja kehityksestä on vaihdettu vain etäisesti kuvien välityksellä ja tietysti trimmaaja on aktiivisesti tiedottanut Marjuttia missä mennään. Nyt pääsi Oodi tarkempaan syyniin.

Eli ihan cockerilta vaikuttaa, vaikka hyvin on vielä keskeneräinen, naku ja liian tottumaton esittämiseen. Tarvii vielä aikaa kehittyäkseen. Valeraskauden ollessa parhaimmillaan päällä, koira "hiukan" löysässä kunnossa,  sain varmaan ekan kerran elämässäni kiitosta ruokinnan määrästä. Yleensä tuppaa olemaan liian hoikkia näyttelyihin nämä sporttielämään tottuneet. Seisottamis harjoitusta tarvitsee ehdottomassa, että olisi kutakuinkin ryhdikäs pikkupuutteineen. Lähdetään nyt sitten pääsisäisenä näyttelyyn, ainakin hankkimaan kokemusta. Nyt pitäisi saada aikaiseksi tehdä tuolle otsatukalle jotain....rasittavin homma tuossa turkin kunnostuksessa. Siitä ei tykkää koira, eikä miun sormet. Mut pakko mikä pakko.

Sunnuntaina käytiin sitten match showssa harjoittelemassa kauniina olemista. Hyvin malttaa juosta ja seisoa, toki sitä kaipaisi harjoituksen vuoksi vähän pidempää liikuttamista kehässä ja tarkempaa tutkimista ja seisottamista. Ei oikein vastaa todellista näyttelytilannetta match shown liukuhihna toiminta. Luulen, että hikeä pukkaa pääsiäisenä kehässä kun pitää pidempään saada Oodi olemaan aisoissa ja ryhdikkäänä.