Jälkikäteen täytyy olla hyvin tyytyväinen, että päätin sittenkin lähteä sunnuntaina valmiille jäljelle - aika kauan kauhistelin tuplahintaa valmiista jäljestä, kun jälkienteko päivälle sattuikin meno ja sen vuoksi pystyimme osallistumaan vain sunnuntaina. Kannatti juu.

Oodille siis toinen mejä-koe startti. 12:n koiran kokeen seitsemästä avo-koirasta Oodin suoritus viimeinen, joten omaa vuoroa saatiin jännittää aika monta tuntia. Lenkkeilyä, leikkiä, vähän tokoilua, talkoilua ja ajatusten vaihtoa jälki ihmisten kanssa, ei hassumpaa ajanvietettä sekään. Todellinen kotiäidin ja koirien nollaus päivä metsän keskellä.

Oodin suorituksen arvosteli Hannu Suonto. Oma olo jäljellä ja jäljen jälkeen oli tyytyväinen, sen vähän mitä lajista ymmärrän ja oman koiran toimintaa osaan lukea meille uudessa lajissa hämmästyneenä vain seurasin narun päässä roikkuen miten hyvin koira homman taitaa. Makaukset löytyi, Oodi merkkasi ne kuopimalla ja katseella, välillä pälyili taaksen kuin tarkistaakseen pysyvätkö kaikki mukana menossa. Ohjaajan ojaan humpsahtaminen ja kiljahtelu ei juurikaan häirinnyt koiraa - jälki vaan vei jälkikoiraa. Sorkan luona ja tuomarin kiitettyä suorituksesta, itsellä oli todella hyvä fiilis koiran onnistumisesta - pisteiden menetyksistä en ymmärrä, mutta fiilikseksi jäi, että ainakaan suuria virheitä ei matkalle sattunut tai sitten mie en vaan huomannut tai tajunnut niitä...

Tuomarin puhuttelussa Oodin tulos luettiin avo-luokan viimeisenä ja Hannu Suonto totesi, että "Tästä ei nyt ole paljon sanottavaa."  Ja mie vaan miettimään mitähän tuo nyt sitten mahtaa tarkoitaa...

Koeselostus kuului:" Innokkaasti liikkeelle. Iloisesti pompotellen jälki alusta loppuun. Kulmat tarkasti, makuut tutkien. Kaato innosti." Pisteitä 50/50 ja AVO1- tulos!!!!!! Koe oikeus VOI-luokkaan!