Viime viikolla pääsivät molemmat lupat vuorollaan rauniotreeneihin. Tiistaina Adan harjoituksissa oli paikalla myös kuvaaja, jolta saatiin muutama kiva toimintakuva. Harjoituksina Adalle tehtiin sekä haamua että puolipiiloa. Alueelle päästyään ja normaaleja innostus puheita pitäessäni, kiehui Adalla hiukan yli ja ensimmäinen lähetys menikin ihan vallattomaksi riekkumiseksi. Lähetystilannetta ja lähtösuunnan antamisen ajaksi tulee Ada jatkossa rauhoitella, vaikka muutoin alueelle tullessa ja töitä tehdessä innokkuus onkin vain plussaa. Raunion päältä lähettäessä syöksyi alas maalimies haamua kohden sellaisella rytinällä, että tuskin jalkoihinsa katsoi... hurjan näköistä kun kivet ja hiekat vaan lentelee, kunhan vaan ei satuttais itseään. Hienosti maalimiesten kehoituksesta haukkui piiloilla.

Kuvat Matti Raikko. (?)

Ada tähystää.

Ja sieltähän se maalimies löytyi.

Oodin kymmenen kerran kurssista päästiin mukaan toiselle kerralla, eka missattiin kun saatiin tieto peruutuspaikasta niin myöhään. Kurssi on aika iso, joten porukka jaettiin heti kahtia ja molempii ryhmiin tuli 5-6 koiraa. Oodin kanssa otin telineitä omaa rauniovuoria odotellessa; putki, puomi ja keinu olivan Oodille ihan helppo nakki, mutta tikapuut.... Miten voikaan pieni koira olla sählä ja kadottaa takajalkansa kerta toisensa jälkeen? Onneksi ei pienestä säikähdä ja kauhomis taktiikalla meni useamman kerran tikapuut läpi vaikka välillä takapää lipsuikin. Pakko päästä lihapullalle mahdollisimman nopeesti!

Raunioille päästyämme paljastui Oodista jotain ihan uutta; iloisella ja rempseällä asenteella tassutteli paikalle, tervehti ihmisiä hyppimällä ja pomppimalla, mutta kun otin hihnan irti ja muut siirtyivät kasoille niin jopas pikkucockeri pelästyi. Ekan ihmisen luokse meni, söi lihapullat ja sitten säikähti jotain....lippalakkia, ääntä, kasaa, kiviä, en tiedä mitä. Juoksi miun taakse haukkumaan häntä koipien välissä, eikä rentoutunut ennenkuin ihmiset tulivat kasoilta alas ja helpotettiin makkararinki ihan maan tasolle.  Luulen, että miun passiivisuus tilanteessa= ei saanut miulta mitään tukea tai käskyä miten toimia laukaisi "mörkö-reaktion". Ei kestä pikku-cockerin pää tuollaista ajattelemista. Kaikkinensa pitäisi muistaa, että se on niin kakara vielä ja kaikki on niin uutta sille, pitää tehdä sille hyvin simppeleitä harjoitteita paljolla palkalla. Hyvä mieli ja makea suu sille onneksi kuitenkin jäi ekasta rauniokerrasta. Katotaan mitä ens viikon harjoitukset tuo tullessaan.