Just kun Adan edellinen lääkitys päättyi loppuviikosta, löysin sen vasemmasta etujalasta tassukarvojen siistimisen yhteydessä ärtyneen patin. Maanantain eläinlääkäri käynnin tuloksena jatketaan Adan sairaslomaa nyt ainakin kymmenen päivän paikalliskuurin verran, ja tietty lääkkeestä tulevan karenssin ajan. Kiltisti Ada antaa putsata ja lääkitä kipeää pattia ja kulkee tossun kanssa lenkillä. Katotaan tehoaako tämä hoito vai onko edessä leikkaus. Pölyistä hallia ja riekkumista muutenkin vältellään nyt tämän viikon ajan. Ikä ei tunnu tulevan yksinään...edes ikuiselle Ada pennulle.

Ikä on niin suhteellinen käsite, toisille 6-7vuotias koira on "vanhus ja joutaa eläkkeelle". Miulle Ada on ollut viime ja tän vuoden aikana koira parhaassa iässä: pentumainen hösellys on jokseenkin hävinnyt ja yhdessä tekeminen on nautinnollista, kulkee ja toimii kuin ajatus, ainakin ajoittain  Kotona sisällä ollessa koira on lähes huomaamaton ja kuitenkin lenkille, leikille tai treenaamaan on aina innokas. Käytöksessä äänen käytöllä toki on parantamisen varaa, mutta minkäs koira puutteelliselle omistajalleen mahtaa. Mutta siis totuus on, että lähes yhdeksänvuotias koira ei ole enää mikään teinityttö. Vaikka toisaalta kun meillä on vertauskohtana vanhoista koirista Veera,  joka eli 16-vuotiaaksi ja Ida, joka eli 15 vuotiaaksi, niin Ada on noin puolessa välissä elinkaartaan. No, toivotaan että saadaan nyt tämän vuoden sairastelut pois alta tässä yhteenkyytiin, niin ei tarvi alvariinsa sairastella.

 
Kuvassa Ada 8v7kk (3/09).