Eli samanlaista hiljaiseloa koirien kanssa - lenkkeillään kun ehditään ja jaksetaan, käydään epäsäännöllisen säännölliseen hallilla agilitya harjoittelemassa ja suurin osa ajasta menee lasten ehdoilla ja aikatauluilla. Toisaalta, eivät koirat kyllä montaa tuntia päivässä itsekseen ole, aina touhuavat menossa mukana niin pihalla kuin sisälläkin, tai vaan autossa mukana kun ajellaan kauppa-tai kyläreissuille. Ja se aika kun saavat täyden huomion treeneissä tai lenkillä on sitäkin antoisampaa niin koirille kuin itselle. 

Uudessa agiryhmässä aloitettiin Oodin kanssa vuoden alusta ja pikkaisen alkaa taas kisakärpäsen puraisu tuntumaan - kunhan tässä saa pikkaisen enemmän etäisyyttä pikkuneitiin (siis pääasiallinen ruoka alkaa olemaan jotain muuta kuin äidinmaitoa) niin voi alkaa kisakalenteria katselemaan. Ja näin saada itsellekin laatuaikaa koirien kanssa, ilman lapsien mukana olemista siis. Tätä odotellessa jatketaan harjoittelemista ja touhutaan lähinnä omaksi iloksi ja mukavan lajin vuoksi.

Lunta riittää ja pakkasta on vähän, joten lenkkeily cockereiden kanssa ilman suojapukuja on välillä aika turhauttavaa. Lenkin pituuden määrittää se kuinka kauan koirien tassut nousee paakkujen kanssa ja jälkihuoltoon menee kaikkine kuivatuksineen enemmän aikaa kuin itse lenkkiin....siispä meillä puetaan taas koiriakin. Pakkaskelejä odotellessa.

Tytöt suihkutusta odottelemassa.