Eli samanlaista hiljaiseloa koirien kanssa - lenkkeillään kun ehditään ja jaksetaan, käydään epäsäännöllisen säännölliseen hallilla agilitya harjoittelemassa ja suurin osa ajasta menee lasten ehdoilla ja aikatauluilla. Toisaalta, eivät koirat kyllä montaa tuntia päivässä itsekseen ole, aina touhuavat menossa mukana niin pihalla kuin sisälläkin, tai vaan autossa mukana kun ajellaan kauppa-tai kyläreissuille. Ja se aika kun saavat täyden huomion treeneissä tai lenkillä on sitäkin antoisampaa niin koirille kuin itselle. 

Uudessa agiryhmässä aloitettiin Oodin kanssa vuoden alusta ja pikkaisen alkaa taas kisakärpäsen puraisu tuntumaan - kunhan tässä saa pikkaisen enemmän etäisyyttä pikkuneitiin (siis pääasiallinen ruoka alkaa olemaan jotain muuta kuin äidinmaitoa) niin voi alkaa kisakalenteria katselemaan. Ja näin saada itsellekin laatuaikaa koirien kanssa, ilman lapsien mukana olemista siis. Tätä odotellessa jatketaan harjoittelemista ja touhutaan lähinnä omaksi iloksi ja mukavan lajin vuoksi.

Lunta riittää ja pakkasta on vähän, joten lenkkeily cockereiden kanssa ilman suojapukuja on välillä aika turhauttavaa. Lenkin pituuden määrittää se kuinka kauan koirien tassut nousee paakkujen kanssa ja jälkihuoltoon menee kaikkine kuivatuksineen enemmän aikaa kuin itse lenkkiin....siispä meillä puetaan taas koiriakin. Pakkaskelejä odotellessa.

Tytöt suihkutusta odottelemassa.

Ennen (siis 23.12) jouluaaton kiireitä pikkumetsän lenkillä näytti taas jo lupaavan talviselta, koirat nauttivat metsä juoksentelusta.

...ja ei aikaakaan kun pikkucockeri löytyi kiven päältä. Oodi on kyllä huono kaveri kuurupiilossa, kun aina paljastaa etsijälle Viljamin hyvän piilon. "Tuolla, tuolla, tän kiven takana!Löysin!"

Hetken ilo oli lumesta, joulupäivänä oli taas lumet hävinneet ja maisema pimeää ja ilma sateista. Adaa ei paljon lenkkeilyt loskassa kiinnosta, jos nyt kerrankin sais rauhassa nukkua kunnon unet....

Kohta vois lopetella tätä yletöntä syömistä ja palata normaaliin rytmiin, lenkkeillä ja käydä agissa haukkujen kanssa säännölliseen. Niin koirat kuin omistaja tarvisivat liikettä ja toimintaa niin palais taas virkeystaso ennalleen.  Ensi vuonna sitten.

Sateinen ja ankea marraskuu takana ja valkea joulukuu käsillä. Lumesta nauttii niin koirat kuin lapsetkin, puhumattamaan omistajasta ja vähentyneestä kuran määrästä 

Linjoilla lenkillä ennen kuin innokkaat hiihtäjät valtaavat osan meidän lenkkireiteistä...

Foxi-poikasen näyttelytreeniä marraskuun näyttelyä varten - EH tuli toisesta näyttelystä.

Lauantaina treffattiin Oodin pentuja Pepen perheen vieraana. Mukana oli Adan, Oodin ja Pepen lisäksi Leo ja Topi, sekä Topin "isosisko" pyreneesi Matami. Poikasista Topi on ihan omaa luokkaansa, niin ulkonäkönsä kuin nenän käytönkin suhteen. Tälle pojalle on jalkaa ja kroppaa kertynyt enemmän springeri- kuin cockerimallilla. Vauhtia ja intoa maastossa riittää. Pepe ja Leo taas ovat enemmän samasta muotista tehtyjä, selvän urosleiman omaavia jässiköitä. Enemmän Foxi-veljen mallisia. 

Koirat saivat melskata pihalla, lenkkeiltiin, vaihdettiin kuulumisia ja loppuillasta vähän aksailtiinkin. Hienoja poikia Oodilla!

Leo, Pepe, Ada, Oodi ja Topi sekä pieni karvatukko Matamiakin kuvassa 

Oodi täytti 4-vuotta 10.10.2011!

Oodin elämän tärkeäksi, jossei tärkeimmäksikin, tehtäväksi on osoittautunut lasten kanssa oleminen. Missä lapset siellä Oodi. Harrastaminen on aika toissijaista; jos Oodi saa päättää, jää se agility hallillakin mielummin lasten kanssa hiekkakasalle leikkimään kuin tulee sisälle treenipuuhiin. Kotona hakeutuu lasten viereen leikkimään tai vaikka vaan makoilemaan. Eikä kukaan muu saa pientä kiukuttelijaa paremmin rauhoittumaan ja nauramaan kuin Oodi! Luottoapu lapsen hoidossa.

Oodi 10kk ja Viljami 6kk elokuussa 2008. 

Oodi 4v ja Viola 5kk syyskuussa 2011.

Lokakuun ensimmäisenä päästiin osallistumaan mejän alkeiskoulutukseen. Ada ja Oodi pääsivät vierailevina tähtinä Kääriäisten kasvateille järjestettävään koulutukseen, kiitos vielä siitä. Aamulla perhe eväineen ja leluineen autoon ja kohti metsää mars.

Ohjaajat pääsivät harjoittelemaan jälkien tekemistä ja aloittelijoille tehtiin harjoitusjäljet. Konkarit ajoivat edellisen päivän jäljet. 

Kun ensin oltiin ulkoilutettu sientä ja merkkausnauhoja, pääsi Ada ensimmäisenä kokeilemaan nenäänsä. Innoissaan Ada lähti metsään ja seurasi jälkea, pääasiassa ilmavainulla. Ekan makuun jälkeen Ada otti jo hajun sorkasta ja olisi painellut suoraan palkalle loppuun. Kehoituksesta jatkoi kuitenkin jälkeä pitkin ja lopussa totesi, et "oliks tää nyt tässä, milloin tehdään jotain?" Ohjeena saatiin, että Adalle voisi tehdä pidempää jälkeä ja suoraa, jotta saisi "tekemisen palkan" jäjeltä, eikä niinkään lopun sorkasta.

Oodin vuoro oli porukan viimeisenä, ettei juoksuisena sotkisi nuorten poikien päitä omilla hajuillaan. Ja Oodihan menee kuin juna jäljellä. Hitsit miten mukava seurata kuin koira ja nenä toimii. Ei siinä ohjaajalle jäänyt muuta hommaa kuin jarrutella narusta ja puuskuttaa perässä. Keskittyneesti, ilman oodimaista pyörimistä, häsläämistä ja häsellystä Oodi lähti jäljelle, nenä paukkuen ja häntä puolelta toiselle vispaten seurasi jäljen tarkkaakin tarkemmin. Jos jostain löytäisi aikaa, niin tässä ois Oodin laji.

Tuliaisena ulkoilupäivästä kotiin matkasi tarvikkeita jäljen tekoon, joten taas yksi tekosyy vähemmän miksei voisi enskin viikonloppuna käydä pienen jäljen tekemässä....

Sunnuntaina Savitaipaleen näyttelyreissun jälkeen suunnattiin taas oleellisen eli agilityn pariin. Luvassa oli piirinmestaruus joukkuekilpailut, joihin osallistuttiin tutulla kokoonpanolla vahvistettuna x-rotuisella Caro-koiralla. Joukkueessa siis Oodi, Sulo, Minttu ja Caro. Joukkueen tulos oli karvan verran yli 33, joka koostui Oodin&Sulon +15 virhepisteen suorituksista, Minttu ajautui hylylle ja Caro teki joukkueelle hienon nollan. Joukkueen sijoitus tuolla tuloksella oli 4./7. Medeissä vain neljä joukkuetta sai tuloksen kasaan.

Alla kuva heinäkuun agirotu joukkuetapahtumasta. Silloin juostiin rotujoukkueella Mari&Zeppo, Jenni&Minttu, Kaisa&Oodi ja Aino&Sulo. Pisteitä kerättiin....reilusti :)

Savitaipale cityn näyttelyssä käytiin kokeilemassa onnea Foxin, Sulon ja Oodin kanssa. Foxi nuorukainen oli ihka ensimmäisessä näyttelyssä ja tekikin porukan parhaan tuloksen: Foxille arvosteluksi ERI, SA, paras uros kehässä ei kuitenkaan vielä jatkoon. Oodille ERI, ilman vaalepunaista ja Sulolle EH.

Margate Street Gossip "Foxi" ekassa näyttelyssä.

Esiintymisharjoitusta lisää, niin hyvä tulee. Komea ja niin mukava poikanen.

Oodi ja kauniit, pyöreät kyljet :)

Kotiinlähtö ja enää ei tarvinnyt Foxinkaan isotella takapaksissa, kun huomasi ettei Sulo ole milläänsäkään pörinästä. Päivän yhdessä oleminen, kolmestaan lenkkeily ja väsy tekivät tehtävänsä nuoren uroksen tunteiden laantumiseen.

Oodi ja Sulo taitavat suunnata katseita taas agilitypainotteiseen elämään...

Ruokolahdella käytiin lauantaina 3.9 kokeilemassa treenauksen tuloksia agilityssa kolmen startin verran. Täydellistä onnistumista ei tullut, mutta monta muuta oivallusta kylläkin; kepit toimii kisatilanteessa paremmin kuin harjoitellessa, kontaktien itsenäiseen suorittamiseen voi luottaa ja välillä Oodin ajatuksenjuoksua ei vaan pysty ymmärtämään :)

Ekalta radalta oman käskytysajoituksen vuoksi yksi riman pudotus, tulos siis 5. Toisella radalla hukkasin itse radan keppien jälkeen, jotenkin kummasti hyppy oli siirtynyt eri paikkaan kun tutustumisessa olin mieleenpainanut... ja Oodi tietty suoritti sen siten kun ohjattiin eli vääritpäin. Kolmalle radalla tapahtui jotain missä en itse pysynyt mukana: jotenkin Oodi lipsahti keppien väärään päähän putken kautta ja pujotteli itsenäisesti miuta kohti kun itse vielä seisoin toisessa päässä keppirivistöä (miun mielestä aloituspäässä) oikeaa sisäänmenoa näyttämässä... miten se sinne ehti ja vielä mystisempää on miten se osaa pujotella itsekseen niin hyvin?! Jatkamme siis harjoittelua.

Omalla hallilla oli epikset eilen maanantaina - kilpailijoiden radalle tuomari oli tehnyt useamman kontaktieste - putki - hässäkän ja niin vaan Oodille oli ylitsepääsemättömän vaikeeta ymmärtää että putkeenkin vois mennä jos A-estekin on tarjolla. Paljon hyvää oli tässäkin hylyssä, loistavat itsenäiset kontaktit (varmuuden vuoksi useampaankin kertaan!) hyvä pujottelu, jossa ei häiriintynyt valssista nenän edessä ja varmat hypyt. Hyvillä mielin siis kohti sunnuntain piirinmestaruus joukkukisaa.

Ennen sunnuntaita kuitenkin vielä misseillään näyttelyssä lauantaina. Tiedossa siis pesua, föönausta, takkujen aukomista, trimmiä ja sertin metsästystä.

Oodi mökkitunnelmissa elokuussa. "Heitä jo keppi!"

Ja Ada osaa ottaa tyynen rauhallisesti keskittyen oleelliseen eli rapsutuksiin ja ruuan kerjäämiseen.

AVO ERI, SA, ei sijoitusta pn-kehässä.

Viva-Maria Soleckyj-Spunar: Strong bones. Excellent expression of head. Nice ears. Chest is deep. Strong body. Beautiful backlegs. very nice front. Back is too flat in movement.